Statussymboleita vai parempaa harkintakykyä?

Hesarista päivää

Oheisella otsikolla varustettu sähköposti paukahti laatikkooni jokunen viikko sitten. Toimittaja kaipaili muutamia kommentteja pukeutumisesta. Vastailin aiheeseen ja päädyin viimeisen Lauantai-liitteen juttuun 2010 -luvun statussymboleista.

Jutussa todettiin, että muskeliveneiden ja minkkiturkkien aika statussymboleina on ohitse ja nyt sellaisiksi voidaan nähdä esimerkiksi:

  • Terveellinen perusruoka,
  • Ekologisuus,
  • Laadun nostaminen isojen logojen edelle,
  • Itsestään huolehtiminen fyysisesti sekä
  • Vapaa-ajan priorisointi

Voiko vastuullisuus olla statussymboli?

Juttu oli asiallinen, mutta jäi epäilyttämään...

Eikö statussymbolin keskeinen merkitys liity itsensä esiin nostamiseen? Statussymboli ostetaan, jotta muutkin näkisivät sen. Näin ollen ekologisten tai terveellisten valintojen nimeäminen statushakuiseksi tuntuu absurdilta. Pukeutumisen rinnastaminen statukseen on toki luontevaa. Mutta eikö tämäkin ole kehittynyt, jos ison logon ja hinnan korostamisen sijaan haetaan laatua ja kestävyyttä? Näistä bloggaaminenhan on tietty narsistista ja paheksuttavaa - sitä en kiellä.

Mutta ovatko statussymbolit sitten kadonneet? Tuskin… Onhan meillä edelleen kellot ja autot - ja lähiöiden mopoautot. Markettien ja vaateliikkeiden hyllyt ovat edelleen täynnä isoilla logoilla varustettuja ylihinnoiteltuja brändivaatteita. Aika moni taitaa myös näin keväällä miettiä, että tulisiko grilli päivittää naapuria isompaan.

Silti yhä useampi tekee valintansa laadun tai ekologisuuden nimissä. Hinnan sijaan toivotaan valinnoista välittyvän harkintakyky. Itsestään huolehtiminen ja ekologisuus valinnoissa eivät ole tapa hieroa suolaa naapureiden haavoihin. Minusta nämä ovat merkki statussymboleiden yläpuolelle hiljalleen kehittyvästä yhteiskunnasta.

Niin tai näin, suuntahan on varsin positiivinen!

Vain lapsettomille?

Radio Rockin Harri Moisio pakinoi tänään aiheesta oman näkemyksensä. Moinen luksus ei hänen mukaansa ole perheelliselle mahdollista, sillä päivät pitää paiskia töitä viedäkseen nelihenkinen perhe lomalle eikä perinteiselle ruoanlaitolle jää aikaa. Pitänee toki paikkansa... Mutta kaikkeahan ei voi saada ja tuskin perheellinenkään valintojaan katuu!

Kaikkea ei voi saada edes perheettömänä. 70 tunnin työviikoilla ruoka on yleensä valmista roskaa ja downshiftaus vain urbaanilegenda. Enpä siis itsekään asetu tuohon artikkelin maalaamaan kauniiseen nykyihmiseen, jota tavallaan toki ihailen. Mutta valinta on omani ja mieluinen.

Edelliset artikkelit:

ETUSIVU

comments powered by Disqus