Lämmin vesi hevostarhoille - Odysseian osa 1

Kameran arkistoista löytyi kuvia alkutalven lumettomasta viikonlopusta, jolloin viimein ryhdyimme kauan keskustelussa olleisiin talkoisiin. Tämänkin projektin viimeistely kuitenkin jäänee tulevan kesäkauden haasteeksi.

Kyseessä siis hevostilan ikuinen kirous - vesien kanto tarhoihin. Nämä ihanat karvaiset ystävämme nimittäin 

1. juovat sitä paljon,

2. leikkivät sillä kaataen ja rikkoen vesiämpäreitä sekä

3. lopulta veden jäähtyessä menettävät mielenkiintonsa ja antavat vesiämpärin jäätyä umpeen.

Vesiä on kuskattu käsin, maitokärryllä sekä pyöräkuormaajalla ja vesitankilla. Puheissa on aina ollut, että vedet suoraan tarhoihin olisi hieno juttu. Homma lähti lopulta käyntiin marraskuun alussa, kun teimme ensimmäisen maanalaisen vesijohdon vedon etutarhoille.

Lankomies otti alleen kaivurin ja näki isoimman vaivan. Appiukko hoiti 32mm siniraitaputken sekä polyeteenieristeen upotuksen ja minä peittelin jälkiä pyöräkuormaajan ratissa sekä sohlasin lapion varressa.

Täytyy muuten sanoa, että omia hartioita kapeamman ja yli kaksi metriä syvän ojan pohjalla lapioiminen on todella hankalaa! Voi vain kuvitella millaista ojankaivuu on duunina oikeasti ollut 1900 luvun alkupuolella ja itseasiassa aika pitkälle neljänkymmenen vuoden päähän saakka.

Tasateräinen kauha ei tahtonut ottaa upotakseen, joten kauhaan asennettiin työn tiimellyksessä terät. Tosin tarvittiin hitsipilli ja melko pitkät hermot sopivien mutterin reikien aikaansaamiseksi.

Lopputuloksena oli tässä vaiheessa vesiposti etutarhoilla, johon saa tarvittaessa tulemaan kylmän tai lämpimän veden. Sulku on pari metriä maan alla, joten putki ei jäädy. Vielä kun samanlainen saadaan joskus myös takatarhoille, niin ollaan jo aika pitkällä. Veden päästö yhteen isoon saaviin ja kippailu ämpäreillä (tai puutarhaletkun jatkeella) 20m säteellä tarhoihin on nimittäin helppoa. Jopa helpompaa, kuin alkaa tuomaan millään näppärälläkään säiliöllä ja trukkipiikeillä erikseen vettä tarhoille.

Täksi talveksi ei vielä saatu ihan virallista vesipostin nuppia paikalleen, mutta toimii se lenkkiavaimellakin... Ja ainakin koeponnistus saatiin tehtyä tammikuun pakkasissa. Tästä projektimme selvisi hyvin.

Kevään saapuessa piha tulee muuten näiltä osin olemaan jälleen melkoisella vellillä! Jos siis tällä tarinalla on jokin opetus, olkoon se: Jos kaivat pihaasi, tee se kesällä!

Muita artikkeleita:

ETUSIVU

comments powered by Disqus