Tolkun ihminen ja häpeän sitä
En juuri seuraa kansallista some-sisällissotaamme rasistien ja ihmisarvoa kunnioittavien välillä. Havaitsin kuitenkin viimeisimmän keskustelun ”tolkun ihmisistä”. Tunnistan problematiikan ja olen tuskaillut samojen moraalisten valintojen kanssa. En halua ottaa kantaa enkä edes seurata ihmisarvoja polkevaa keskustelua ja toisaalta samalla ymmärrän valintani olevan varsin huteralla moraalisella pohjalla.
Tunnustan jokaisen ihmisarvon mutta rikollisilta sitä tulee rajoittaa. En hyväksy stereotypioita yhteiskunnallisessa keskustelussa mutta ymmärrän niiden satunnaisen tehokkuuden arvioiden muodostamisessa. Haluan elää hyvinvointiyhteiskunnassa, jonka ylläpito vaatii tulonsiirtoja, mutta en ole erityisen innostunut luopumaan omasta hyvinvoinnistani maahanmuuttajien, työttömien, opiskelijoiden, lapsiperheiden, eläkeläisten tai oikeastaan kenenkään hyväksi. En ole valmis sulkemaan rajoja tarvitsevilta mutta ymmärrän tarpeen keskusteluun maahanmuuton hallitsemisesta.
Joku saattaisi kutsua minua viimeaikaisen määrittelyn mukaan ”tolkun ihmiseksi”. Se on häpeällistä!
Suljen itseni keskustelusta välttelemällä konfliktia. Poistan rasisti rassukat sosiaalisen median feedeistäni ensimmäisen tilityksen nähtyäni. Luon oman kuplani enkä yritä käännättää ketään. En ota kantaa muutamaa satunnaista retorista some-sivallusta lukuunottamatta. Se tekee minusta lähes yhtä syyllisen kuin Odinin pikku partisaaneista.
Kyse ei ole siitä, mikä ääripää on oikeassa. Kyse on oikeudenmukaisuudesta, ihmisyydestä ja moraalista. Keskustelussa, jossa ”toinen ääripää” lietsoo epäoikeudenmukaisuutta, ei ole toista ääripäätä. Kyse ei ole valinnasta olla tolkullinen tai äärimmäinen kukkahattu. On vain yksi valinta: Oletko yhteiskunnallista vääryyttä vastaan vai et? Jos olet hiljaa, teet valinnan olla vastustamatta vääryyttä!
Keskustelu globaalin hyvinvoinnin, tulonjaon ja maahanmuuton kysymyksistä on täysin toinen. Siinä keskustelussa voidaan kiistellä oikeudenmukaisuuden käsitteistä ja kansojen oikeudesta turvata oman yhteisönsä hyvinvointi toisiin nähden. Tämä nykyinen verbaalisten ja fyysisten palopullojen heittely ei ole se keskustelu!
On vain yksi valinta: Oletko yhteiskunnallista vääryyttä vastaan vai et? Jos olet hiljaa, teet valinnan olla vastustamatta vääryyttä!
Haluan edelleen välttää tähän keskusteluun uppoutumista. Raiskausuhkaukset ja muut verbaalisen vähämielisyyden ilmaukset poistan kommenteista enkä ole kiinnostunut diskurssista ihmisten kanssa, joille ihmisarvo rajautuu vain nationalismin illuusioon. Tämä yksittäinen ja sinällään vajavainen yritykseni suvakki-kontribuutioon on vain epätoivoinen haparointini olla jotain muuta kuin laiska ja moraaliton sivustakatsoja.
Mikä on sinun kontribuutiosi?