Toyotamies ei petä
Täydellisen irrationaalinen ja egoa pönkittänyt maantiekiituri (Citroën DS5) jäi duunin vaihtuessa vanhan työnantajan huomaan, kuten blogissa tuli jo aiemmin mainittua. Oli siis hankittava auto ihan omalla ja itse ansaitulla rahalla.
Toyota tuli taloon
Lähipiirissä jäi samoihin aikoihin orvoksi vasta sisäänajettu Avensis, jolle satunnaisilla kauppareissuilla oli kuudessa vuodessa kerrytetty vain puolet niistä kilometreistä, mitä olin vanhaan työautoon ajanut vuodessa. Vaihto oli siis luonteva, vaikka egoni sullomisessa verkkaisesti kulkevaan 1,6 litran iskutilavuudella varustettuun autoon oli oma työnsä. Ja niin minusta tuli Toyotamies!
Toyota on liikenteessä useimmiten se suurin syy - heti mopo- ja matkailuautojen jälkeen - jonoihin ja kanssamatkustajien turhautumiseen jonon hännillä. Eipä siis syyttä Toyotamies ole automaailman suurin stereotypia!
Toyotamies on järkimies!
Aikoinaan eräällä vetämälläni Toimitusjohtajakurssilla eräs automaailmassa työtään tekevä patruuna valotti Toyotamies stereotypiaa. Näin hän kertoi Toyotamiehistä:
- Toyotamies ei koskaan aja ylinopeutta
- Toyotamies ei ohittele
- Toyotamies ajaa järkevästi ja tarkkailee kulutustaan
- Toyotamies ajaa tankille aina halvimman litrahinnan perässä
- Toyotamiehellä on täyskasko
- Toyotamies lukee aina Tekniikan Maailman rengasvalintoja suunnitellessaan - ja oikeastaan aina muulloinkin teknisiä investointeja tehdessään.
- Toyotamies käy kaupassa, siivoaa ja tiskaa
- Toyotamies ei juo eikä käy vieraissa
Automerkin valinnalla halutaan hyvin usein kuvastaa omaa minä-kuvaa. Ehkä tämä toimii myös päinvastoin ja minä-kuvani alkaa kuvastamaan Toyotamiehen stereotypiaa? Mikäli näin käy, kuinka käy blogin? Eihän toki Toyotamies lankeasi bloggauksen kaltaiseen pseudo-narsismiin ja oman elämän parrasvaloissa paistatteluun!
#identiteettikriisi
Edelliset artikkelit: