Valokuvataide ja Ville Wikstedt

Nykytaiteen galleria Tampereella

Astelen valoisaan galleriaan Hämeenpuistossa. Täällä on pitänyt jo pitkään vierailla...

Oven avaa tyylikäs juuri neljäkymmentä täyttänyt mies - Ville Wikstedt. Kevyt irtotakki istuu juuri niin huolitellusti kuin taiteilijalle kuuluukin ja yleisvaikutelma on huoleton. Taiteilija kysyy joisinko kahvia ja alkaa jauhamaan papuja.

Katson ympärilleni ja etsin istumapaikkaa. Galleriassa ei ole esillä vain taidetta - sieltä vaikuttaa löytyvän myös oppikirjojen oleellisimmat design klassikot: Eamesin Plastic Armchair, Artekin Trienna ja sen sellaista. Valoa antavat näyttävät Adriano Rachelen Veli -valaisimet, joita olen juuri edellisenä päivänä fiilistellyt verkkokauppaamme myyntiin.

Myöskään elektroniikassa ei näy kompromisseja. Musiikki soitetaan luonnollisesti vinyyliltä. Ja kun pavut on jauhettu, ei Ville ala leikkimään kahvinkeittimillä. Kiehuva vesi tulee suoraan hanasta erikoisasennetun vedenkeittimen kautta.

Hymähdän. Mies on selvästi yhtä syvissä vesissä hifistelyn suhteen kuin minäkin - ja jopa jokusen vuoden edellä.

Valokuvataide

Ville Wikstedtin taide pohjautuu valoihin ja varjoihin sekä ihmiseen ja ihmisyyteen. Työ tapahtuu studiossa ja kameralla - ei niinkään tietokoneella ja Photoshopilla. Tavoitteena ei sinällään ole valokuva. Kamera on vain yksi väline muiden joukossa. Tavoitteena on taideteos.

Minulla on ollut aina toive, että ihmiset unohtaisivat valokuvan.

Wikstedtin teokset ovat nykyisin pelkkiä uniikki-kappaleita - toki taiteilijalle jää oma versio. Tämä tuskin on liiketoiminnallisesti optimaalisin ratkaisu, mutta arvostettava.

Ville kertoo taiteensa käsittelevän ihmisyyttä. Teoksissa ihminen nähdään sidottuna kulttuuriinsa tai ainakin kamppailevan sen verkossa. Taiteen perusteella voisi miestä itseään siis pitää kulttuurirelativistina, vaikka metsästääkin jotain universaalimpaa totuutta kulttuurien ja ennakkoluulojen takaa.

Teokset ovat selvästi kehittyneet minimalismista värikkäämpään ilmaisuun. Hiljalleen siluettit ovat muuttuneet ihmisiksi. Teosten tarinat ovat melko suoraviivaisia. Vaikka niiden taustalla on kysymysmerkkejä, ei kysymystä piiloteta tekotaiteelliseen arvuutteluun.

Viimeisin vielä täydentyvä sarja kertoo Mesopotamian virroilta alkunsa saaneista uskonnoista - sekä ihmisyydestä niiden läpi katsottuna. Siluetit ovat kirkastuneet ja kannanotto terävöitynyt. Teokset kuvaavat pyhyyttä ja pahuutta.

Ville Wikstedt

Törmäsin Villeen vuosia sitten Vaatturimestari Sundstedin vastaanotolla. Myöhemmin mies paljastui salaseuraveljeksi ja kuulin hänen ammatistaan valokuvataiteilijana. Blogia perustaessani kyselin Villeltä mielipiteitä konseptini sekä bannerikuvan suhteen. Blogin nimestä osakiitos/-syy meneekin siis hänelle. Tuolloin jo lupasin käydä visiitillä galleriassa, mutta vuosi ehti vierähtää ennen lupauksen lunastusta.

Vaikka tarkoitukseni oli sivistää itseäni valokuvauksesta ja nykytaiteesta, keskustelu rönsyili. Ville kertoi taustakseen markkinoinnin ja IT-busineksen sekä yrittäjän uran. Yrityksen myynnin kautta elämä oli löytänyt uuden raiteen taiteesta ammattina. Huomaan pohtivani, että osaisinko itse jonain päivänä unohtaa kovan liiketoiminnan ja lähteä toteuttamaan itseäni jonkin ”liiketoiminnallisesti heikommin tuottavan" intohimon kautta.

Irroittautumista Babylonin oravanpyörästä symboloi myös puhelinvalinta, joka on klassikko sekin: Nokian Arte Zippo. Sillä ei Twiitata tai käytetä Instagramia. Taiteilijalla on aikaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja avata tietokone sitten kun on sen aika.

Minä ja taide

Suhtautumiseni taiteeseen on ollut melko ailahteleva. Olen perinteisesti pitänyt sitä turhana ja tärkeilevänä jäänteenä ajasta, jolloin rikkailla oli liikaa rahaa. Toisaalta siihen uppoutuminen symboloi aikaa turhuudelle - irroittautumista työstä ja kiireestä. Ja kumpi sitten lopulta on turhaa? Elämän omistaminen kiireelle ja työlle, vai irtiotto uppoutuakseen uuteen näkökulmaan maailmasta?

Siinä missä nykyviihde turruttaa väsyneen työläisen; taide, musiikki ja filosofia herättävät hänet. Vai kumpi sinun mielestäsi ravitsee paremmin sieluasi: uusi näkökulma ihmisyydestä vai youtube-video, jossa kissa oksentaa karvapallon?