Yksilön yhteiskuntavastuu ja moraali
Olen pohtinut paljon yrittäjän ja yrityksen yhteiskuntavastuuta niin yrittäjänä kuin konsulttina toimiessani. Ihmisten työllistäminen on osa yrityksen yhteiskuntavastuuta ja yrittäjälle kunnia-asia.
Yleensä työllistäminen on tuottavaa - huonoimmillaan ei. Missä menee raja yhteiskuntavastuun kantamisen ja sietämättömän tappion välillä? Tämä on jokaisen yrittäjän henkilökohtainen moraalinen valinta. Mutta työntekijätkään eivät ole vapautettuja tästä moraalidilemmasta.
Kannustinloukku on porsaanreikä
Myös työntekijät tekevät moraalisia valintoja. Persujen paikallissankari Jari-Pekka Teurajärvi kirjoitti blogissaan kannustinloukustaan, jossa töihin meneminen 2600 euron palkalla ei kannata ansiosidonnaisten rullatessa.
On varsin hienoa, että joku nostaa kannustinloukkujen olemassaolon esiin omakohtaisella esimerkillään ja pyrkii näin myös tuomitsemaan ne. Samalla hän toteaa tyytyvänsä tilanteeseen saadessaan mahdollisuuden viettää enemmän aikaa perheensä kanssa.
Mutta mikä on yksilön yhteiskuntavastuu asiassa? Saako porsaanreiän hyvällä omallatunnolla hyödyntää?
Olemmeko ulkoistaneet moraalin valtiolle?
Eniten minua kuitenkin hämmensivät sosiaalisessa mediassa näkemäni kannustukset:
Eihän se ole työttömän vika, jos ei kannata lähteä…
Tarkoitetaanko tällä että: ”Jos yhteiskunta tarjoaa porsaanreiän, on ihan hyväksyttävää hyödyntää se.”
Ajattelemmeko todella näin? Jos lait eivät rajoita, olemmeko vapautetut moraalisista valinnoista? Näin suuryritykset ovat suhtautuneet yhteiskuntavastuuseensa jo pitkään. Olemmeko nyt yksilöinäkin vapautettuja moraalista ajaaksemme vain omaa henkilökohtaista taloudellista etuamme?
Tukiverkko vai trampoliini?
En tahdo olla tekopyhä. Puolisoni yritys saa maatalaustukia viljelytoiminnasta ja verkkokauppaliiketoimintaamme on tuettu rekrytoinneissa. Olemme kuitenkin molemmissa nähneet jonkinlaisia yhteiskunnallisia arvoja porsaanreikien sijaan.
Uskon edelleen hyvinvointiyhteiskuntaamme sekä turvaverkkoon, joka ei päästä ketään putoamaan täysin tyhjänpäälle. Tuota turvaverkkoa hyödyntävä voisi kuitenkin kantaa yhteiskuntavastuun edes yrittämällä nousta takaisin satulaan. Edes yrittää...
Yrittää etsiä työtä tai opiskella. Yritystukien tapauksessa kasvattaa yritystä ja rekrytoida.
Haluaisin uskoa yhteiskuntaan, jossa teemme moraalisia valintoja porsaanrei’istä riippumatta. Yksilöinä pyrimme työllistymään, mikäli se on mahdollista, ja yrityksinä pelaamaan yritys Suomi AB:n pussiin. Valinta ei aina ole helppo, mutta vähintä mitä voimme tehdä on yrittää!
Saattaa olla tekopyhää hyvin toimeentulevana sanoa, että en itse hyödyntäisi porsaanreikää. En myöskään sano, etteikö kannustinloukkuja tulisi poistaa. Mutta niiden hyödyntämisestä tulisi myös yksilön kantaa oma yhteiskunnallinen vastuunsa.