Karsinan lattian purku ja valu
Kiitos suomalaisen byrokratian tämäkin kesäloma oli kiireinen paitsi kotona myös tallilla. Tallimme vanhin karsina jää ensivuoden vaihteessa 5cm matalaksi nykyiselle asukkaalleen eikä se tämän jälkeen kelpaa edes pienimmälle ponille, vaikka siinä on kohtuukokoinen suomenhevonen asustanut erittäin hyvin jo yli kymmenen vuotta. Tätä saamme kiittää EU direktiivien, jotka tulevat vuoden vaihteessa voimaan. Toki en usko, että muualla Euroopassa aiheesta tarvitsee stressiä ottaa, mutta suomalainen virkamiesmäisyys ja naapurikateus ovat saaneet liikkeelle tallien remontointiaallon Suomessa. Toisaalta puolisoni haluaa itsepäisesti pitää kiinni kaikessa liiketoiminnassaan sen rehellisyydestä ja sääntöjenmukaisuudesta.
Katon nostaminen ei ollut missään nimessä vaihtoehto - ovathan muut karsinat sopivia. Niinpä päätimme rikkoa ~12 vuotta sitten tehdyn lattian, kaivaa sen alta maata pois ja valaa se uudestaan. Tee työtä, jolla on tarkoitus...
Vanhoja betonilattioita on tullut jo monessa kohtaa purettua yksi jos toinenkin. En kuitenkaan koskaan uskonut, että nämä tuoreemmat betonit olisivat kovuudeltaan täysin toista luokkaa. Piikkausvasara ei uponnutkaan kovaan lattiaan juuri lainkaan, vaikka käytössä oli järeä Hilti. Vastaavasti leka ja rautakanki joutuivat nöyrtymään lattian edessä.
Seuraavaksi otimme testaukseen ison rälläkän timanttiterällä. Terä kyllä puri betoniin noin 10cm syvyydelle, mutta seurauksena oli sementtipöly, jonka takaa ei nähnyt sen enempää rälläkkää kuin omia varpaitansakaan, vaikka kastelin lattian etukäteen.
Koska mikään keinoista ei tuntunut toimivan, lähdin kartoittamaan järeämpi koneita. Ramirentiltä löysin asfalttileikkurin, joka toimi kuten timanttiteräinen rälläkkä, mutta isommalla laipalla ja laitteessa oli veden syöttö suoraan terään. Kävimme hakemassa asfalttileikkurin ja lähdimme appiukon kanssa sillä pilkkomaan lattiaa palasiksi.
Valinta tuntui osuneen nappiin, kun pian seinän viereltä saatiin siis pala lattiaa irti.
Alkuinnostuksen laannuttua huomasimme, että jatko ei olisi yhtä ruusuinen. Lattian paksuus vaihteli merkittävästi ja muualta laattoja ei saatu vastaavasti irti. Alkoi uusi, yhä syvempien urien, tekeminen.
Vaikka lattia lopulta oli pilkottu ristiin rastiin pieniin osiin, eivät ne lähteneet odotetusti irti, vaan aina paikoitellen paksu lattia piti palat kiinni toisissaan. Tästä alkoi kolmen täyden päivän lekan, rautakangen ja piikkauskoneen käyttö. Kolmen hengen talkoilla vaihdoimme työkaluja tasaisesti. Muutaman tunnin - saati viiden - jälkeen kahdenkymmenen perättäisen lekalla moukaroinnin sarja saa jo haukkomaan henkeä. Otin projektin kuntoiluna ja tulipahan jokaisena iltana vielä käytyä salillakin. Neljäntenä päivänä jopa sängystä nouseminen oli haaste.
Tätä urakkaa seurasi kaksi päivää palautumista, jonka jälkeen otimme lapiot käteen ja kaivoimme alta löytynyttä hiekka-/savipohjaa noin kolmekymmentä senttiä pois. Homma hoitui kahdelta mieheltä yhteensä noin kuudessa tunnissa kahden päivän aikana. Tämä osuus oli paitsi kevyt myös erittäin palkitseva verrattuna aiempaan, sillä homma eteni jatkuvasti ja tulos oli nähtävissä.
Kun pohja oli saatu tasaiseksi, tehtiin normaali styroksipeti, muovitus ja raudoitus. Jotta seuraavia lattian aukaisijoita harmittaisi vielä enemmän, laitoimme raudoituksen alle hevosenkenkiä pitämään huolen siitä, että raudoitus tulee valun keskellä. Aiemmassa lattiassa se nimittäin oli vajonnut pohjaan, vaikka sitä valuvaiheessa toki olikin nosteltu.
Yleensä olemme itse pyöritelleet betonin myllyssä, mutta kysyessäni valmiin kuran hintaa KVL-Tekniikalta ei myllyn pyörittäminen enää kiinnostanut. Pumppuautolla kuran ottaminen ei ole edullisinta, mutta ränniautolla valmis kura oli lähes samanhintaista kuin ottaa hiekka ja betonisäkit pihaan. Puhumattakaan siitä, että valutalkoot lyhenivät pitkästä työpäivästä ja vähintään kuudesta hengestä, kolmeen henkeen ja kahteen tuntiin.
Lopulta projekti on vain karsinoita vaille valmis, joka sekään ei tietty ole aivan mitätön temppu. Tätä lattiaa ei enää pureta!