Kenttäratsastusta ja maastoesteitä

Sain ilmoituksen, että kahden päivän päästä tallilla on kenttäestekurssi. Maastoesteiden ilmestyminen pellolle olisi siis toivottavaa. Siispä pyöräkuormaajan ja trukkipiikkien kyytiin kasa vanhoja puhelinpylvään pätkiä ja mukaan moottorisaha, reikänauhaa, akkuporakone sekä ruuveja. Mukaan lähti myös pullo kirkasta sekä antropologiystäväni.

Ensimmäinen haaste oli opetella moottorisahan käyttö. Muistikuvat tosimiehistä, jotka heilauttavat sahaa alaspain samalla vetonauhasta kiskaisten, aiheuttivat lähinnä säälin sekaisia naurahduksia talkooapulaisessani. Vaan ei ollut humanististakaan tässä tehtävässä apua. Lopulta kuitenkin selvisi, että moottorisahan ketjujarru oli jumissa ja starttaus se päällä ei toiminut. Nyt siis ainakin moottorisahan käyttö ja käynnistämisen ongelmat ovat tuttuja.

Näemmä en ole ainoa uusavuton, joka on joutunut asiaa pohtimaan, koska nettiinkin on päätynyt erinomaiset ja havainnolliset ohjeet aiheesta moottorisahan käynnistäminen.

Esteiden tekeminen oli lopultakin melko yksinkertaista. Korkeutta niihin ei juurikaan tarvittu, joten yksinkertaisimmat esteet syntyivät kahdesta lovetusta tukijalasta ja niiden päällä makaavasta pylvään pätkästä. Reikänauha teki esteistä erittäin tukevat, vaikka esteettisesti se ei miellyttävin ratkaisu ollutkaan. Halusimme kuitenkin saada esteistä sellaiset, että niiden siirtäminen pyöräkuormaajan trukkipiikeillä olisi helppoa.

Tämän radan rakentamiseen meni noin neljä tuntia kahdelta noviisilta ja samalla opeteltiin moottorisahan käyttöä. Käsittämätöntä, ettei moinen ole vielä ehtinyt vastaan - oli siis jo aikakin.