Ohituskaista ei ole ilmainen!

Suomen kiertua sai tämän viikon osalta hienon päätöksen (*jinx* vielä 200km kotiin huomenna).

Ajelin Kotkasta Turkuun ja pysähdyin Stadissa. Noukin Saumasta mukaan yhden minulle fiksatun puvun ja ihmettelin mittapäivien antia sekä uutta private label mallistoa. Irtotakin tilaaminen olisi houkutellut, mutta kaukonäköisenä osasin välttää tämän tuhannen euron ansan. Sauman jälkeen ihmettelin tunnin verran keskustan antia naisille - tavoitteena oli löytää jotain puolisolle syntymäpäivälahjaksi. Olin melkoisen pettynyt tarjontaan, vaikka yhtä Burberryn käsilaukkua Stockalla jäinkin käsissäni pyörittelemään. Tämän toisenkin tonnin ansan onnistuin välttämään...

Kolmas ansa ei enää antanut vaihtoehtoa ostopäätöksen suhteen. Saapuessani motaria Turkuun puhelimeni Google Maps applikaatio kaatui (on tehnyt tuota aika tiuhaan viimeisen viikon). Räplätessäni navia takaisin päälle ja oikeaan osoitteeseen rajoitus oli jo vaihtunut ja valot vilkkuivat takalasissa.

Tervehdin virkavallan uljasta valvojaa vuolaalla kiroilulla. Kaveri oli varsin kärsivällinen ja kohtuullinen. Turhia saarnoja ei pidetty, vaan ostoprosessi vietiin sutjakkaasti läpi.

15 minuuttia myöhemmin hotellihuoneessa ensimmäinen asiani oli hoitaa lasku maksuun. Mitä nopeammin nämä hoitaa, sen nopeammin ne unohtaa. Silti nuo kaksi ensinnä mainittua sijoitusta olisivat olleet melkoisesti mielekkäämpiä!

Oma vika. Satasen alueella olisin jäänyt huomautuksetta mutta ei se huolimattomuuttani miksikään muuta.

Eipä silti ollut ensimmäinen - eikä viimeinen...