Q&A: Kysymyksiä liikkeenjohdon konsultoinnista

Blogistani on muodostunut world wide webin ilmeisen ainoa konsultin uraa valottava verbaalinen Pandoran lipas. Liikkeenjohdollisen pätemisen pukumiehet ja uraohjukset eivät lähtökohtaisesti pidä parrasvaloista. Ehkä kapitalistisen kvarttaalitalouden esiripun takainen esoteria vaatii arkielämälle epätavallista vakavuutta ja salamyhkäisyyttä. Selvää kuitenkin on, että liikkeenjohdon konsultointi kiinnostaa nuoria kauppatieteilijöitä ja menestys-illuusion kilpajuoksuun sääntääviä nuoria.

Me digitaalisaatioon uskovat pk-konsultit lienemme eri lajia. Blogistani löydät esimerkiksi haulla ”konsultointi” useita artikkeleja aiheesta. Tiedonjanosta edelleen kärsivää kehotan tämän jälkeen suuntaamaan ehkäpä toiseksi parhaaseen lähteeseen Ville Tolvasen sivuille, jotka ammatillisen substanssin kautta valottavat osaltaan konsultin ajatusmaailmaa.

Näistä aiheista minulta jälleen taannoin kyseltiin laajalti syvempiä kysymyksiä. Julkaisen vastaukseni alle valottamaan konsultointia jälleen myös muille alaa pohtiville.

Riittääkö korkea palkka konsultiksi ryhtymiseen?

Ei. Korkeaa elintasoa ei Suomessa palkkatyöllä saa. Ihan hyvän toki! Mutta mikäli työ itsessään ei innosta, kannattaa tähän ralliin tuskin ryhtyä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka konsultti tienaisi esimerkiksi keskivertokansalaista tuplasti enemmän, tekee hän myös tuplasti työtunteja. Progressiivinen kusetusjärjestelmä puolestaan tasaa nettopalkan erotuksen vain neljännekseen puolet vähemmän työskentelevästä työläisestä. ”Ylityön” nettotuntipalkka perusduunariin verrattuna ei siis lähtökohtaisesti motivaatiota tarjoa.

Olen silti sitä mieltä, että Suomi on onnistunut maa, ja ilmainen koulutus mahdollistaa samat mahdollisuudet kaikille. Halu tehdä "korkean profiilin" duunia, pitää kuitenkin lähteä sisäisestä halusta tehdä siistejä juttuja - ei euroista tai arvostuksen kaipuusta.

Mutta ei hätää. Kyllä konsultti silti toimeen tulee.

Millainen on konsultti persoonana?

Johto- ja korkean painetason tehtävät selvästi hiovat temperamentista terävämpää kärkeä esiin. Erityisesti yrittäjyyden kautta tyhmyyden, välinpitämättömyyden ja ajan haaskauksen sietokyky on ainakin minulla romahtanut varsin olemattomaksi.

Olen huomannut omaavani samoja piirteitä, jotka tekivät jokaisesta uudesta konsultointikeikasta haastavia, kun patruuna mittasi niin katseellaan kuin hyvin terävillä kysymyksillään onko minusta mihinkään. Tämä piirre vaatii jatkuvaa vastapainoa ja kulmien hiomista. Musiikkia, naurua ja vastuusta vapaita hetkiä, jotta empatian kyky ja kärsivällisyys eivät jättäisi maallista ruumistani.

Erilaisia konsulttipersoonia on kuitenkin paljon. Hyvä kouluttaja on rento ja karismaattinen moottoriturpa, joka osaa nauraa itselleen ja tarvittaessa naurattaa myös muita. Pörssiyhtiön high roller konsutti on asiallinen tietopankki. Ei haittaa, vaikkei häntä olisi koskaan kotona opetettu hymyilemään.

Miten paljon esimerkiksi pääaineella yliopistossa on merkitystä?

Itse luin taloustiedettä sen laajimmassa ja syvimmässä mahdollisessa olemuksessa. Proffat ärsytin tekemällä graduni "Taloustieteen perusparadigman Homo Economicus kritiikistä". Siitä kuinka ihmisluonne taloustieteen paradigman vastaisesti ei perustu yksilön henkilökohtaisen instrumentalistisen hyödyn tavoitteluun ja näin kritisoin koko tieteenhaaraa. Sivuaineina luin lähinnä filosofiaa.

Käytännössä en yliopistossa koskaan lukenut mitään, mitä olisin työelämässäni myöhemmin tarvinnut. Sen sijaan opin elämänkatsomusta ja relativismia. Sillä mitä muuta konsultointi todella on kuin Sokraattisen metodin kautta uusien asioiden ymmärtämistä ja sen ymmärryksen synnyttämistä muissa.

Konsultointi nimittäin Ei ole neuvomista. Se on yhteistä oivaltamista ja erityisesti oivalluksen ohjaajana toimimista.

Uskon yleiseen älykkyyteen, kyseenalaistamiseen sekä sosiaalisiin taitoihin konsultin tärkeimpinä ”pääaineina”. Toki nuorelle konsultille on tärkeää löytää ns. osaamisen keihäänkärki. Loppu on nopeaa omaksumista, älyä ja rohkeutta.

Mitä kautta itse aloit konsultinurasi? Haluaisin töihin McKinseylle tai Boston Consultingille, onko Sinulla jotain näkökantaa tai vinkkejä tähän?

Olin yrittäjyystutkijana Yliopistolla. Hain ja pääsin konsultiksi nykyiselle CGI:lle. Hain ja pääsin konsultiksi Konsulttitoimisto Seppo Hoffrénille.

Olen tyytyväinen siitä, että ajauduin pk-sektorin konsultiksi.

McKinsey ja muut ovat ns high roller taloja ja varmasti todella hienoja kokemuksia. Ne ottavat noviisit kovaan kouluun, jossa vapaa-ajan voi unohtaa. Niissä joutuu toimimaan ns analyytikkona ja asiakasrajapintaan on pitkä matka. Myös kunnon palkkaan on kohtuullisen pitkä tie. Jos talossa kuitenkin pärjää (ja huomaa että kilpailu on kova), voi päästä tilanteeseen, jossa päivittäin lentää maasta maahan ja tapaa eri yritysten johtoryhmiä.

Pk-sektorin konsulttina pääsin kuitenkin viidessä vuodessa ja jo heti alusta saakka näkemään yli 300 yritystä henkilökohtaisesti ja keskustelemaan ylimmän johdon kanssa kasvotusten. Arvostin suuresta Konsulttitoimiston periaatetta, jossa jokainen tuli juniorina taloon - oli tausta sitten opiskelija, pankinjohtaja tai toimitusjohtaja. Kahdessa vuodessa yleisliikkeenjohdon nuorimpana märkäkorvana tein osaston laskutusennätyksen ja jatkoin samaa rataa loppuun saakka. Palkka saatiin tehdystä työstä - ei tittelistä.

Toisaalta olisi varmasti ollut hieno nähdä McKinseyn tyyppisen firman maailma. Nyt kokeneempana miettisin kahdesti tarvetta erilliselle työnantajalle välikätenä ylipäänsäkään.

Minkä neuvon olisit antanut nuorelle Mika Niemelle?

Puske kovempaa, tee enemmän ja paremmin.

On monta asiaa, jotka olen luistellut rimaa hipoen. Toisaalta olen keskittynyt vain tärkeisiin asioihin. Ehkä jotkin järjestöleikit ja hyvävelikerhot olisivat saattaneet avata uusia ovia. Toisaalta olen erittäin tyytyväinen siihen missä olen.