Työnarkomaniaa vai intohimoa?
Oli synkkä ja myrskyinen ilta. Tein duunia navetassa ja sain puolisolta sähköpostiin linkin: 7 Signs You're A Workaholic. Jäin pohdiskelemaan asiaa... En, että olenko työnarkomaani - vaan, mitä sitten?
Viittaahan jo blogin nimikin vahvasti duuni- ja päämääräorientoituneeseen elämään, joten tarkastellaanpa muutamaa artikkelin kohtaa työnarkomaniasta.
Pohdin: Kuinka vapauttaa lisää aikaa työnteolle?
Kyllä. Haluan käyttää joutoajan tehokkaasti, jotta pääsen suorittamaan tekemättömiä tehtäviä liittyivät ne sitten duuniin tai kotiin. Esimerkiksi turha pyöriminen kaupassa tai aamulla sohvalla saavat minut varsin hermostuneiksi. Aktiivisen päivän jälkeen olo on huomattavasti pirteämpi kuin passiivisen ja aikaansaamattoman päivän jälkeen.
Käytän työskentelyyn aikomaani enemmän aikaa
Jos draivi löytyy, niin miksi himmata? Kaikista typerintä olisi tiputtaa hanskat klo 16:00 vain siksi, että kello sanoo niin. Kun mielekäs työtahti ja keskittyminen on saavutettu, niin silloin kannattaa antaa palaa.
Työn tuominen vapaa-ajalle on muutoinkin tietty paheksuttavaa. Miksi? Parhaat ajatukset ja ideat tulevat yleensäkin toimiston ulkopuolella. Pitäisikö yöllä hyvään oivallukseen herätessä pitäytyä sängyssä ihan vain siksi, että ”se on terve tapa toimia”? Mikäli saat hyvän idean, muistat päivällä unohtamasi asian tai saat motivaatiopuuskan, niin miksi toimeen tarttumista tulisi paheksua oli hetki mikä hyvänsä?
Stressaannun, mikäli työskentelyni estetään
Kyllä! Olin viisivuotta työssä, jossa minulla ei ollut mobiilisähköpostia, vaikka sihteeri sen puutetta monin osin korvasikin. Olin koko aiemman työikäni tottunut olemaan sähköpostin tavoitettavissa jatkuvasti. Se, että en voinut seurata sähköpostiani, aiheutti minulle stressiä.
Olen paljon mieluummin tietoinen työtilanteestani lomalla ja viikonloppuyönä kuin täydessä pimennossa. On jopa varsin mukavaa aamulla herätessä lukea puhelimelta uudet työpostit sängyssä peiton alla ja suunnitella alkavaa päivää.
Toiset jopa jättävät puhelimensa töihin tai laittavat sen loman ajaksi poispäältä. En käsitä. Pidän työstäni - ei minun tarvitse pakoilla sitä!
Työnarkomania: Laiskojen keksintö?
No ei vedetä mutkia aivan näin suoriksi. Työhön voinee keskittyä toki liikaakin. En kuitenkaan näe ongelmaa, niin kauan kuin stressi on hallittavissa, työ on palkitsevaa ja siihen kykenee suhtautumaan intohimolla.
Jos taiteilija, kirjailija tai muusikko elää taiteelleen, häntä pidetään omistautuneena. Mikäli muissa tehtävissä työskentelevä tekee samoin, ollaan hänen terveydestään huolissaan. Huolestukaamme vasta kun intohimon palo silmissä vaihtuu harmauteen ja ahdistukseen.
Toteutatko sinä itseäsi ja unelmiasi? Olisiko nyt alkava työviikko valintasi, jos raha ei olisi este?