Lähiruokaa Turusta: Savukalkkuna
Kävin noukkimassa puolisolle satulan Satula.com -myymälästä Paimiosta. Tai siis oikeastaan palauttamassa muutaman testatun. Samalla teimme diilin Kent&Masters satulasta. Koko homma hoitui niin joustavasti, että kaupankäynnin (ja kovaa mennen koulutuspäivän) draivissa napattiin autoon myös savustettu kalkkuna. Esittelyssä viikonloppufiilisten ohella siis...
Hanhialan Tilan savustettu kalkkuna
Samaisena iltana oli myös puolison syntymäpäivät, joten palasin kotiin työreissusta häntä onnittelemaan jäinen kalkkuna kainalossa ja toisessa kädessä pieni pikavoitto. Kumpikaan ei vegetaristipuolisoani vielä voittanut puolelleen, joten kalkkuna jäi jääkaappiin sulamaan ja me lähdimme Antti Syrjän stand-up keikalle Palatsiin. Olin sopinut lempifloristini kanssa pienestä kukkatoimituksesta paikanpäälle.
Melko huikeat ruusut oli Tanja puodistaan löytänytkin!
Kalkkuna oli täysin sulanut kahden päivän jälkeen syömäkelpoiseksi. Puolikas kalkkuna oli varsin riittoisa koko suvulle. Vaikka juhlakalu tämän herkun passasikin, riitti savustetusta puolikkaasta kalkkunasta kymmenelle hengelle ja ylikin jäi. Tälle porukalle tosin jouluksi saisi varmaan hommata jopa kokonaisen kalkkunan, jotta siitä saisi syödä toisenakin päivänä (ja iltoina). Tähän tarpeeseen puolikas oli kuitenkin passeli.
Nämä Hanhialan Tilan kalkkunat tilataan keväisin poikasina Paimiolaiselle tilalle, jossa ne elävät ja kasvavat jouluksi ruokapöytiin päätyen. Tilalla oli tosiaan kalkkunatuotteita tarjolla nytkin pakkasesta, mutta luonnollisesti sesonki on joulu.
Konsulttina kysymyskonekivääri lähtee aina käsistä, kun pääsee pk-yrittäjiä haastattelemaan, mutta etenkin tällaiset liiketoiminnat ovat erityisen kiinnostavia. Vaikka omassa suussani lähiruoka kalskahtaa varsin popularisoidulta termiltä, niin toimitusketjun lyhyyttä pidän aina hienona. Miksi meidän pitäisi kilpailuttaa tuotteet verille pitkissä toimitusketjuissa ja keskusliikkeiden armoilla, jos voimme tehdä suoraa kauppaa ihmisten välillä ja jättää toivottavasti tuottajallekin järkevän katteen itse köyhtymättä. Voisin hyvin hankkia suuremmankin osan kuluttamastani lihasta suoraan tiloilta, jos ei sen määrä olisi niin marginaalista puolisoni kulutuskäyttäytymisestä johtuen.
Tämä kyseinen kalkkuna sai myös paljon kehuja syöjiltään pehmeästä savunmausta, sopivasta suolaisuudesta ja mureasta lihasta. Äitinikin oli kovin kiinnostunut, että mistä tätä saadaan lisää.
Näin meille tuotiin joulu keskelle alkavaa kevättä kalkkunan ja punaisten kukkien muodossa. Olen kai tullut vanhaksi kun koen sijoittaneeni rahani hyvin, niiden mennessä palveluihin, paikalliseen tuotantoon ja esteettiseen sekä aistilliseen nautintoon. Suosittelen muillekin...
Muita artikkeleita: