Partaöljy tekee miehen
Parta. Tuo kuolleiden jouhein viidakko, joka erottaa hipsterit kodittomista.
Parran kasvatus on modernin miehen viimeinen tapa taistella viimeisistä miehisyyden rippeistä: Moottorisahan ja kuusitukin tuoksusta, jonka todellista aromia parrankasvattajat eivät ole koskaan haistaneet. Se on lupaus ulapan tuolla puolen olevista kaukaisista maista ja seikkailuista, joita hipsteri ei tule koskaan kokemaan. Se on symboli yksilöllisyydestä, jota laumana tavoitellaan.
Todellisen Partajumalan eli miehisyyden ruumiillistuman - adoniksen - tunnistaa kuitenkin nimenomaan tyylitellystä, muhkeasta ja symmetrisestä parrasta. Takkuisia tusinapartoja löytyy jokaisen nurkan takaa - hoidettuja vähemmän.
Hämmästelinkin noita veistoksellisia teoksia kun itse kasvatin poskivillojani. Jostain syystä omilla kasvoillani yksittäiset eri mittaiset jouhet sojottivat sekavasti eri suuntiin, siinä missä Partajumalien pehkot olivat kauniissa harmoniassa.
Osittain sattuman oikusta päädyin miesten grooming tuotteiden kaupan dickjohnson.fi sivuille. Jäbät olivat tehneet huikeaa duunia vasta-aloitetun verkkokaupan tiimoilta luoden oman persoonallisen tyylinsä luukuttaa parta- ja hiusmuotoilun tuotteita. Ammatillinen mielenkiinto vaihtui mielenkiintoon tuotteista. Saattoiko kosmetiikalla ja Odysseiallani todelliseen miehisyyteen olla jotain yhteistä? Asiaa ei tarvinnut jäädä arvuuttelemaan, sillä nämä parran puutarhurit latasivat minulle testiin aimo annoksen lannoitetta. Ja niin tuli valaistuminen: Minusta tuli mies!
Partaöljy
Kaikki on hyvä aloittaa hyvästä partaöljystä. Siinä missä tissiposket läträävät after shave litkua silkkisille poskipäilleen, Partajumala paiskii kasvoilleen havumetsän katkuista öljyä.
Öljy suoristaa, pehmeyttää ja antaa kiiltoa partaan. Se myös ensisijaisesti on tarkoitettu hoitamaan ihoa parran alla. Monet merimies-larppaajat kertovatkin tuskaisia kokemuksiaan kutiavista kasvoista parran alla. Itselläni ei ole tästä minkäänlaista kokemusta, sillä minulle hilse tai kutiaminen parran alla on jäänyt urbaaniksi legendaksi. Siitä huolimatta käytän mieluusti öljyä illalla saunan tai suihkun jälkeen hieman hoitoaineen tapaan.
Parta- ja viiksivaha
Nämä ovat must have hankintoja oli sinulla viiksiä tai ei. Partavaha muotoilee lähinnä harmonisoivasti ja tyynnyttää myrskyävän parta-aallokon soljumaan rauhallisena ja symmetrisenä. Varsinaiseen muotoiluun puolestaan viiksivaha on oikea ratkaisu. Se on ”kovaa kamaa” ja fiilis on helposti kuin läträisi hunajaa hiuksiinsa.
Molempien käyttämisessä on pieni oppimiskäyrä. Aineiden hankaaminen purkistä käteen on hankalaa. Niksi piilee siinä, että työntää kyntensä päälle nokareen pinnasta, ja lämmittää sitten viiksivahaa sormiensa ja partavahaa kämmeniensä välissä.
Itse sekoitan lähes aina molempia. Parralle vain hieman viiksivahaa mukaan saadakseni enemmän pitoa. Kohtiin, joita haluan muotoilla vahvemmin, sekoitan lähinnä viiksivahaa ja hieman käyttöä ja paakkuntumista helpottamaan partavahaa.
Todettakoon, että kummatkaan aineet eivät lähtökohtaisesti ole Salvador Dali -kamaa, vaan parta on aina hyvin omapäinen ja siksi sitä pikemminkin muotoillaan kuin veistetään.
Bear Family vahat olivat siinä mielessä mieleeni, että niissä oli varsin mukavia tuoksuja ja viiksivaha oli hieman testattua kilpailijaansa vahvempaa. Wilderness ja Woodland vahat ja öljyt olivat tuoksuiltaan erityisen äijämäiset.
Extra-vinkki: Vahat tahmaavat kädet, mutta niitä ei tarvitse pestä. Kaikki ylimääräiset vahat voi kauhoa hiuksiin, jolloin niihin saa mukavan ”päivä pesemättä” fiiliksen. Tämän jälkeen hiustenkin muotoilu on huomattavasti mukavampaa ja toisinaan muuta ei edes tarvita.
Mies: Pese ja kampaa naamasi!
Aivan kuten hiukset, partakin tulee pestä. Sitäkin varten on omat saippuansa. Jos täysin rehellisiä ollaan, olen käyttänyt mielestäni varsin onnistuneesti normaalia shampoota myös partaani. En kuitenkaan kiellä ettenkö kokisi miellyttävää mentaalierektiota käyttäessäni villiltä miehiseltä luonnolta tuoksuvaa pesuainetta kuontalooni.
Myös kampaa voin varauksetta suositella parrastaan huolehtivalle. Vahattua partaa on varsin helppo kammata ja ruotia selvemmäksi.
Jottei kapitalismi unohtuisi, on muistutettava Dick Johnsonin huikeasta tuotevalikoimasta niin kampojen kuin vahojenkin suhteen. Eikä unohtaa kannata myöskään vanhoja kunnon pomadoja ja vahoja, joita niin ikään testasin. Ehdoton suosikkini näistä oli matta pomade Byrd sekä sliipatumpaan rasvaletti-peliin kiiltävä erikeeper-pomade Reuzel. Löytääpä larppi-Dandy valikoimasta myös ikiaikaisen klassikon Layriten.
Lopulta päätös antaa parran kasvaa perustui siis sopivien grooming tuotteiden löytämiseen. Kokeakseni oloni metsän kuninkaaksi ja ollakseni menneiden aikojen miehisyyden arvoinen latasin kaapin täyteen kosmetiikkaa. Se on urbaanin Partajumalan salaisuus!
